Helluntaiherätyksen tulo Suomeen

Maaperän helluntailaisuuden tulolle Suomeen valmistivat täällä aikaisemmat vapaat suunnat, joista ensimmäisinä baptistit perustivat ensimmäisen seurakuntansa 1870-1uvulla. Samoihin aikoihin ajoittuu myös Vapaakirkollisuuden juurtuminen.

Ensimmäinen metodistiseurakunta syntyi 1881 ja pelastusarmeija tuli Suomeen 1889. Näiden kaikkien liikkeiden piireissä oli uskovia, jotka odottivat herätystä ja Pyhän Hengen voimaa, ja olivat tottuneet Raamatun lukuun ja rukoukseen.

Helluntaiherätys tuli ensiksi Suomen ruotsinkielisten keskuuteen. He pyysivät Barrattia vierailulle Suomeen jo 1907 lähtien, mutta tämä pääsi tulemaan vasta 1911. Barrattin ensi vierailun aikana mm. Helsingissä täyttyi muutama ihminen Pyhällä Hengellä ja sen jälkeen muutama lisää. Vaikka käynti ei ollutkaan suoranainen läpimurto, jäljelle jäi yhtenäinen samaa kokemusta etsivä joukko.

Barrattin lähdettyä samanmieliset jatkoivat rukouskokouksia. Syksyllä 1912 entinen pelastusarmeijan upseeri Olsen-Smidt vieraili Suomessa pitämässä kokouksia. Ihmisiä tuli uskoon ja henkikastekokemus lisääntyi.

Kesällä 1912 uusi suunta otti ensimmäiset askeleet erillisen herätysliikkeen tiellä: pidettiin kastetilaisuuksia, vietettiin ehtoollista ja jopa lähetettiin oma lähetyssaarnaaja. Myös Barrattin lehti Korsets Seie alkoi ilmestyä suomeksi nimellä Ristin Voitto.

Vaikka Barrat oli aluksi lapsikasteen kannalla, otti Suomen helluntaiherätys eri linjan. Pohjanmaan ruotsinkielinen helluntaiherätys kantoi alusta alkaen baptistista leimaa. Helluntailiikkeen ensimmäisistä työntekijöiatä monet kuluivat vielä eri liikkeisiin, baptisteihin, metodisteihin jne, eli liike oli vasta hahmottumassa. Pioneerien joukossa oli myös naisia, jotka eivät varsinaisesti saarnanneet, mutta tukivat työtä tulkaten, järjestäen kokouksia, majoittaen puhujia jne.

Vuosina 1912-14 helluntailiike levisi voimakkaasti baptistien keskuuteen ja mm. Karjalaan. Leviämisen myötä kesäjuhlat ja raamattupäivät saivat yhä suuremman merkityksen.