Jumalan äänen kuulemista oppimassa

RV-lehti/Petri Mäkilä

Mika ja Rommy Yrjölä tekevät kaikkensa varjellakseen avioliittoaan, lapsiaan ja yhteistä näkyään hengellisen työn haasteiden keskellä.

Kokoaikainen hengellinen työ ei ole ollenkaan itsestään selvää edes sellaiselle, joka on kasvanut pastori- tai lähettiperheessä.

Näin oli myös Mika Yrjölän kohdalla hänen hakeutuessaan Yhdysvaltoihin raamattukouluun vuonna 1992 etsiäkseen suuntaa elämälleen.

”Jos opin kuulemaan sinun ääntäsi tämän kouluvuoden aikana, niin koko loppuelämäni saat ohjata minua, miten haluat”, Mika sanoi Jumalalle kouluvuoden alkaessa.

Kun Mika ja Rommy tapasivat Raamattukoulussa, korvat alkoivat avautumaan Jumalan äänelle ja hänen antamalleen suunnalle.

– Tuo nimenomainen kysymys Jumalan äänen kuulemista liitti meidät silloin yhteen ja aloimme yhdessä etsimään Jumalaa ja sitä, mitä hänellä olisi meitä varten varattuna, Rommy kertoo.

Mika ja Rommy kihlautuivat vuonna 1993 ja häitä vietettiin heti seuraavana vuonna 1994.

Jumalan ääntä kuultiin myös hääjuhlassa, jossa vastavihityt saivat tutulta julistajalta vahvan profeetallisen sanan. Se vahvisti heidän yhteisen kutsumuksensa, johon Jumala oli tuonut heidät eri puolilta maailmaa.

Mihin Jumala sitten johdattaisi, oli vielä täysin auki. Rommylla oli sydämellä joku iso suurkaupunki Yhdysvalloissa. Jumala toi heidät kuitenkin raamattukoulusta Suomeen ja kotiin, Helsingin Saalemiin.

– Vaikka Suomi oli ollut aina sydämellämme, työnäkyymme on aina sisältynyt koko maailma, Mika toteaa.

– Minä ajattelin tuolloin, että palaisimme pian Suomesta takaisin Yhdysvaltoihin ja menisimme tekemään työtä esimerkiksi Chicagoon, Rommy kertoo.

Niin ei kuitenkaan tapahtunut. Tie Saalemista vei aluksi Lappeenrantaan, jossa Jumala alkoi avaamaan näkyä kansainvälisestä työstä. Pian matka jatkuikin Suomen ulkopuolelle pidemmäksi aikaa.

– Kaikissa näissä siirroissa aloite ei tullut meiltä, vaan Jumala puhui, joko olosuhteiden kautta tai profeetallisen sanan kautta. Silloin me aloimme kysyä Herralta, oletko todella liikuttamassa meitä nyt eteenpäin.

Lappeenrannasta Mika ja Rommy ajattelivat matkaavansa Aasiaan, Kiinaan. Toisin kuitenkin kävi.

Raamattukoulussa esitettyyn rukoukseen Jumalan äänen kuulemisesta ja johdatuksesta, alkoi tulla vastauksia hyvin konkreettisella tavalla. Suunta muuttui ja Yrjölät lähtivät Kanadaan, josta tie vei myöhemmin Indonesiaan ja lopulta Australiaan.

Vuonna 2012 perhe palasi Suomeen Mikan saadessa kutsun nykyiseen tehtäväänsä palvelemaan Helsingin Saalem-seurakunnan johtajana. 

Vaikka yhteinen näky elämäntehtävästä ja suunnasta alkoi muodostua heti yhteiselon alkaessa, haasteitakin on riittänyt. 

– Ehkä suurin vaikeus on ollut siinä, että avioparinakin me olemme ihan aidosti yksilöitä ja eteenpäin meneminen on vaatinut paljon yhteistä keskustelua ja asioiden työstämistä, Mika toteaa.

Toinen merkittävä haaste on ollut se, että helluntailiikkeessä, niin maailmalla kuin Suomessakin, ei ole totuttu siihen, että pariskunta toimii vahvasti yhdessä.

– Uskon, että Jumala on käyttänyt meitä tällä alueella tekemään pioneerityötä Suomessa. Olemme halunneet luoda esimerkkiä niille pariskunnille, jotka kokevat kutsua tehdä työtä yhdessä ja osoittamaan, että se todella on mahdollista Jumalan kanssa, Rommy kertoo.

– Jos herätysliikkeessämme ei tunnisteta Jumalan antamaa kutsua ja voitelua, joka on annettu pariskunnille, me menetämme jotain voimallista.

– Minullekin olisi ollut helpompaa, jos olisin hakeutunut johonkin muuhun ns. maalliseen työhön. Tie on ollut kivuliasta, sillä avoimia ovia ei tällaiseen toimintatapaaan juuri ole ollut.

– Rukoilemme, että seurakuntien vastuunkantajat Suomessakin ymmärtäisivät mistä tässä on kysymys. Tunnemme monia suomalaisia aviopareja, jotka kokevat Jumalan voitelua toimiakseen vahvasti yhdessä.

Siksi he aika ajoin kohtaavat ja rohkaisevat pariskuntia, jotka kantavat kipua elämässään siitä, että seurakunnat, joissa he palvelevat eivät tunnista, eivätkä pysty omaksumaan ja hyväksymään pariskuntien yhteistä palvelutyötä.

– Onneksi tilanne on pikkuhiljaa muuttumassa myös suomalaisessa helluntailiikkeessä, Mika toteaa.

Hengellinen työ on aina perheelle haasteellinen. Kun perheeseen alkoi syntymään lapsia, erityisesti Rommy antoi aikaansa lapsille enemmän. Perheen kasvaessa Mikan ja Rommyn yhteinen arvojärjestys on vahvistunut sellaiseksi, jossa tärkeimpänä tavoitteena on vahva henkilökohtainen suhde Kristukseen, sen jälkeen dynaaminen avioliitto ja sitten hyvinvoivat lapset. Hengellinen palvelutyö tulee vasta näiden jälkeen.

– Liian monta pastorien lasta on menetetty sen tähden, että he ovat olleet tärkeysjärjestyksessä listan hännillä, Rommy toteaa.

Avioliiton ensisijaisuus näkyy Yrjölöille siinä, että he suojelevat suhdettaan toisiinsa. Jos asioita kasaantuu liikaa elämään, niiden on annettava mennä, jotta avioliitto voisi säilyä vahvana.

– Alusta lähtien olen toistellut ajatusta, että jos tehtäväni tulee tärkeämmäksi kuin avioliittomme ja sen onnistuminen, luovun mieluummin tehtävästäni ja lähden myymään vaikka ”pölynimureita ovelta ovelle”, Mika pohtii.

Aikaa perheelle ei aina tahdo kuitenkaan riittää ja erityisesti viimeiset neljä vuotta ovat olleet haasteellisia Mikan toimiessa Saalemin johtajan tehtävän lisäksi myös Suomen Helluntaikirkon johtajana.

Seurakuntatyön haasteet ovat ulottuneet joskus myös kotiin saakka.

– Kun lapset olivat pieniä, pyrimme puhumaan heidän kuullensa aina hyvää seurakunnasta. Kasvaessaan vanhemmiksi, he ovat kuitenkin oppineet havaitsemaan, että kaikki ei ole aina hyvin. Asiat, jotka ovat haavoittaneet meitä, haavoittivat heitäkin.

Lasten kasvaessa ja kypsyessä Mika ja Rommy ovatkin avautuneet omista haasteistaan myös lapsille.

–Se antaa heille realistisen kuvan työstämme ja siitä, että me ihmiset ja yhteisömme emme ole täydellisiä.

Välillä lapset ovat tukeneet vanhempiaan ja vetäneet rajoja ohjaten heitä välillä irtaantumaan työstä tekemään jotain muuta.

Kiitosaihe on, että kaikki Yrjölöiden neljä omaa lasta ovat uskossa. 

Perhe kasvoi pari vuotta sitten myös kahdella sijaislapsella. 

–Siinä toteutui halumme auttaa lapsia, jotka ovat hädässä. Kun meille selvisi, että Helsingissäkin yli 200 lasta tarvitsisi joka vuosi omaa kotia, päätimme toimia.

–Siihenkin saimme sanan Herralta ja päätimme olla kuuliaisia.

Koronavuosi 2020 on lähestymässä loppuaan. Mika ilmoitti Suomen Helluntaikirkon vuosikokouksessa lokakuussa, ettei jatka enää kirkon johtajana. Mielessä on alkanut kypsyä ajatus perhevapaasta, jonka aikana työasiat voisi laittaa toviksi syrjään ja antaa aikaa enemmän perheelle. Aika näyttää toteutuuko se. Onneksi Jumala puhuu ja johdattaa.