Uudenkaupungin helluntaiseurakunnan pastori Odetta Lee-Simmons: ”Jeesuksen kanssa elämästä saa kaiken irti”

En olisi ikinä uskonut, että palaan Suomeen 11 Amerikan-vuoden jälkeen ja vieläpä Uuteenkaupunkiin, josta niin vauhdilla lähdin maailmalle nuorena. Olen tietääkseni Suomen ainoa naispuolinen musta helluntaipastori. Ihmeellisiä ovat Jumalan tiet!

Haaveammattini lapsena oli laulaja. Musiikki onkin kuulunut elämääni aina, vaikka opiskelin psykologiaa ja päädyin kosmetiikka- ja matkailualojen kautta lopulta pastorin työhön – ehkei ihan tavallisin urapolku. Lisäksi nyt opiskelen työn ohessa sosionomiksi.

Jeesus on ainoa tie elämisen rikkauteen ja siihen, että saamme ihmisenä olemisesta irti kaiken sen, mitä Jumala on tarkoittanut.

Kutsumukseltani olen rohkaisija ja opettaja. Haluan auttaa toisia näkemään oman tiensä uniikkina ja taivaan lahjana silloinkin, kun tie mutkittelee. Eihän omakaan polkuni ole ollut luotisuora.

Mottoni on, että kaikki hoituu. Elämän haasteet tarjoavat mahdollisuuksia löytää syvemmin Jumalan sanan voima, varmuus ja totuus. Silloin vastoinkäymiset asettuvat toiseen valoon ja niistä voi iloita.

Moka, josta olen ottanut opikseni, tapahtui ollessani teini-ikäinen. Ajattelin, ettei turvavyötä ole ihan pakko laittaa kiinni heti kotipihassa. Mutta poliisi suorittikin tehovalvontaa kotikadullamme. Sain siis ensimmäiset sakkoni jo ennen ajokortin saamista.

Jännittävintä elämässä on olla neljän pojan äiti. Koskaan ei tiedä, mikä luu murtuu seuraavaksi.

Nauroin viimeksi näihin kysymyksiin vastatessa!

Haluaisin vielä oppia pysähtymisen taitoa. Oravanpyörän keskellä se unohtuu usein. Toisaalta korona-aika on tuonut myös ihania perhehetkiä ja kiireettömyyttä. Välillä kyllä olemme myös napit vastakkain!

Ihailen lasten taitoa elää huoletonta elämää ja sanoa asiat suoraan. Raamattu ei turhaan kehota meitä olemaan lasten kaltaisia.

Kun kaipaan piristystä, lähden kävelylle. Silloin pystyn ajattelemaan rauhassa ja keskustelemaan Jumalan kanssa. Elämä tuntuukin kohoavan uusiin sfääreihin aina keväisin, kun valo melkein pakottaa ulos.

Anniina Jakonen
Julkaistu RV-lehdessä 26.4.2021