Kristityt vanhemmat haluavat tukea lastensa myönteistä kasvua, johon kuuluu myös kristillinen avioliitto- ja seksuaalietiikka. Seksuaaliopetuksessa he voivat kuitenkin törmätä arvoristiriitoihin oman vakaumuksensa ja kouluopetuksen välillä, vaikka yhteistyö koulun kanssa muuten sujuisikin hyvin.
Seksuaalijärjestöt, jotka vaikuttavat nykyisin aktiivisesti maamme kasvatusjärjestelmään, ovat edustaneet viime aikoina myös sellaista laintulkintaa, jossa ristiriitatilanteissa pyritään eväämään vanhemmilta oikeus ottaa kantaa lastensa seksuaalikasvatuksen sisältöön. Tällaiset ideologiset tulkinnat ovat aiheuttaneet väärinkäsityksiä kouluissa.
Siksi vanhempien on hyvä tutustua paitsi opetussuunnitelmaan ja oppikirjojen sisältöön myös kasvatusoikeutta koskevaan lainsäädäntöön.
Perus- ja ihmisoikeuksiin kuuluu kansalaisten katsomuksen vapaus sekä vanhempien oikeus varmistaa lapsilleen oman vakaumuksen mukainen kasvatus. Perustuslain (22 §) mukaan opettajilla ja koululaitoksella on puolestaan velvollisuus ottaa huomioon nämä oikeudet. Tästä seuraa, että koulun seksuaaliopetukseen voi hyvin sisältyä myös perinteinen avioliitto- ja perhenäkemys.
Opetussuunnitelman perusteiden mukaan opetuksen tulee olla ideologisesti neutraalia. Koulu ei saa sitouttaa oppilaita mihinkään erityiseen katsomukseen. Toisin kuin seksuaalijärjestöt mielellään antavat ymmärtää, seksuaalioikeudet eivät ole lain tarkoittamia perus- ja ihmisoikeuksia.
Perustuslain (11 §) sisältämä uskonnon ja omantunnon vapaus käsittää oikeuden toimia myös käytännössä vakaumuksensa mukaisesti ja tarvittaessa kieltäytyä tätä vapautta loukkaavasta toiminnasta. Euroopan ihmisoikeussopimuksessa ja perusopetuksen opetussuunnitelmassa tunnustetaan, että vanhemmilla on ensisijainen vastuu lapsen kasvatuksesta.
Opetussuunnitelman mukaan koulun tehtävä on tukea kotien kasvatustehtävää, kunnioittaa perheen arvoja ja katsomusta sekä pyrkiä rakentavaan yhteistyöhön. Lisäksi vanhemmilla on oikeus saada haluamaansa tietoa opetussuunnitelmasta ja opetuksen järjestämisen tavoista.
Opetusta koskevat säädökset jättävät käytännössä laajan pedagogisen vapauden opettajalle, joka voi toteuttaa opetussuunnitelmaa monilla eri tavoilla. Tilanteissa, joissa oppilas ei voi vakaumuksensa vuoksi osallistua opetukseen, opetussuunnitelma ohjaa eriyttämään opetusta. Maamme kouluissa katsomukselliset ristiriidat onkin yleensä onnistuttu välttämään korvaavilla opetusjärjestelyillä.
Muutama viikko sitten järjestettiin webinaarina avoin vanhempainilta, jossa käsiteltiin koulun seksuaaliopetusta. Alustajina tilaisuudessa oli sekä juridiikan että kouluopetuksen asiantuntijoita.
Illan aikana kävi ilmi, että viime aikoina useissa kouluissa on alettu suhtautua torjuvasti korvaaviin seksuaalikasvatuksen opetusjärjestelyihin eettisen vakaumuksen perusteella. Lakimies Valtteri Immosen mukaan aina ei edes tunnisteta, että seksuaaliopetus voi sisältää katsomuksellista ja uskonnonvapauteen liittyvää ainesta.
– Vanhemmat luottavat suomalaiseen koulujärjestelmään eivätkä yleensä tiedä, mitä koulussa opetetaan, huokaa yläkoulussa terveystietoa opettava aineenopettaja.
– Vielä viisi vuotta sitten seksuaaliasioita käsiteltiin lähinnä yläkoulun terveystiedon tunneilla, mutta nykyään niitä käsitellään muussakin opetuksessa. Myös alakoululaisille on laadittu tuntisuunnitelmia, joissa puhutaan muun muassa siitä, että sukupuoli ei riipu sukuelimistä.
Nykyistä yhteiskunnallista ilmapiiriä kuvaa hyvin sekin, että vanhempainillassa alustajana toiminut opettaja ei uskalla esiintyä tässä jutussa omalla nimellään. Syynä siihen on seksuaalijärjestöjen painostus, cancel-kulttuuri ja meneillään oleva viranhakuprosessi.
Cancel-kulttuuri (engl. cancel culture) tarkoittaa sosiaalisessa mediassa esiintyvää aggressiivista vaikuttamista, jonka tavoitteena on eristää ”vääriä” mielipiteitä esittävä ihminen, asettaa hänet sosiaaliseen boikottiin sekä estää esimerkiksi viran saaminen tai saada hänet menettämään työpaikkansa.
Kun opetuksen sisällön ja katsomuksen vapauden välille syntyy ristiriita, opettajan velvollisuus on ratkaista tilanne yhteistyössä kodin kanssa tarvittaessa opetusta eriyttämällä. Säädösten mukaan uskonnonvapaudelle on annettava aina etusija.
Lakimies Valtteri Immonen suosittelee vanhemmille ristiriitatilanteissa seuraavaa toimintamallia:
- Ole aktiivinen ja seuraa lapselle annettavaa seksuaalikasvatusta muun muassa tutustumalla oppimateriaaleihin, erityisesti 8. luokan terveystiedon sisältöihin.
- Ota tarvittaessa yhteyttä aineen opettajaan, kerro kodin eettisestä vakaumuksesta ja pyydä häntä ystävällisesti ottamaan se opetuksessa huomioon. Voit myös tarvittaessa pyytää, että lapsi saisi suorittaa tietyn osuuden opetuksesta korvaavilla tehtävillä. Maltillinen ja rakentava pyrkimys yhteistyöhön tuottaa usein parhaan tuloksen.
- Jos opettaja kieltäytyy ja vaatii lasta osallistumaan kaikkeen opetukseen, vetoa laillisiin oikeuksiin. Pidä kiinni koulun velvollisuudesta järjestää korvaavaa opetusta sekä oppilaan oikeudesta kieltäytyä uskonnonvapautta loukkaavasta oppisisällöstä.
Myös koulun vanhempainyhdistys on kristityille hyvä paikka toimia ja tuoda näkemyksensä esille. Samoin lapsen luokanvalvojan kanssa on hyödyllistä keskustella perheen arvomaailmasta.
– Oman lapsen kanssa on syytä puhua siitä, miten eri tavalla ihmiset suhtautuvat nykyisin seksuaaliasioihin ja miten se sitten näyttäytyy heidän elämässään. Lapselle on kerrottava, miten Raamattu opastaa näissä asioissa ja mikä on kristityn arvopohja, yläkoulun opettaja vetoaa.
– Tilanne länsimaissa ja myös kouluissa on muuttumassa hurjaa vauhtia. Nyt on oikea aika toimia ja nousta vastarintaan puolustamaan omaa elintilaa.
Leevi Launonen
Julkaistu RV-lehdessä 29.4.2021
Tämä on toinen osa koulun seksuaalikasvatusta käsittelevästä artikkelista. Lue tästä ensimmäinen osa.
Kirjallisuutta:
Leevi Launonen (toim.): Selvyyttä seksiin. Näkökulmia kristilliseen seksuaalietiikkaan ja -kasvatukseen. Aikamedia, 2020.
Tapio Puolimatka: Sukupuoli muutoksessa. Päivä, 2019