Niilo Närhi on saanut olla mukana jossakin elämää ja aikaa suuremmassa – ”On armoa, että olen ollut varma kutsumuksestani”

Usein uskovan kodin hengellinen ilmapiiri ohjaa lapsia tiettyyn suuntaan. Näin kävi lopulta myös Niilo Närhin kohdalla.

– Äidinmaidossa sain kristinuskon perusteet ja lapsenuskon.

Uskon henkilökohtaisuus konkretisoitui täysi-ikäisyyden kynnyksellä Ruotsissa, jonne koko perhe oli muuttanut 1960-luvun alkupuolella. Perheen isän Einon rukouksissa ja ajatuksissa oli varmistaa suuren perheen lapsillekin tulevat työmahdollisuudet.

Jo ennen uskoontuloaan Niilo kantoi mukanaan mystistä tietoisuutta siitä, että hänellä on kutsu Jumalan valtakunnan työhön.

– Tiesin, että sinä päivänä, kun teen ratkaisuni, se kutsu astuu voimaan, Niilo kertoo.

Teini-iän rajunkin kapinoinnin keskellä vanhemmat rukoilivat, ja tuloksia alkoi näkyä. Ensin tulivat uskoon veljet Sakari ja Timo. Niilo tuli uskoon 18-vuotiaana.

– Jumala antoi minulle etsikkoajan, ja kaipasin todella paljon Jumalaa, mutta ihmispelko esti ratkaisun tekemistä.

Eräänä lauantai-iltana Niilon isä oli Pekka Karjalaisen kanssa pitämässä Västeråsin lähistöllä kokousta.

– Kokouksen lopussa isäni oli noussut ja sanonut kokousväelle kokevansa, että tänä iltana on rukoiltava tuhlaajapoika-Niilon puolesta, sillä nyt Jumala on tekemässä jotakin. Samanaikaisesti minä koin Västeråsissa Jumalan sanovan minulle, että nyt on sinun ratkaisusi ilta.

Illanviettopaikassaan Niilo löi korttipakan pöytään, jätti kaljat siihen ja palasi kämpilleen. Rukouksesta ei tullut kuitenkaan mitään ja lopulta oli soitettava isälle ja kerrottava, että hän haluaa tulla uskoon.

Taksimatka vei kotiin, jossa vanhemmat yhdessä Pekka Karjalaisen kanssa ottivat tuhlaajapojan vastaan. Polvistuttiin ja rukoiltiin. Siitä lähti hengellinen elämä pikkuhiljaa kasvamaan.

– Uskoontulon jälkeen lähdin melkein heti Lähetysnuorten raamattukouluun Suomeen. Pian sen jälkeen lähdinkin jo evankelistaksi.

– Västeråsin suomalainen helluntaiseurakunta siunasi minut, mutta mitään kannatusta en saanut. Poikamiehenä kun liikkui, niin pienellä pärjäsi, Niilo muistelee.

Paluumuutto Suomeen vei Posiolle, jossa Niilo alkoi tehdä työtä yhdessä Juhani Huotarin ja Vesa Jääskeläisen kanssa seurakunnan evankelistoina. Palkkaakin alettiin maksaa: ruhtinaalliset 300 markkaa kuukaudessa. Työkentiksi tulivat niin Lapin kuin Kainuun pitäjät.

Noina vuosina Jumala antoi myös työnäyn, joka noihin aikoihin tuntui käsittämättömältä.

– Eräässä yörukouskokouksessa korvani avautuivat kuulemaan ”Ismaelin itkua”. Ymmärsin, että Jumala haluaa minun tekevän jotakin muslimien hyväksi.

Tuolloin ei muslimeista paljoa tiedetty eikä seurakunnissakaan ollut muslimityötä.

Matka jatkui Kuopioon, jonne samoihin aikoihin ”sattumalta” muutti eräs Aaron Ibrahim, joka oli tavannut tulevan vaimonsa Sarin kibbutsilla Israelissa.

– Näin Jumala heitti Aaronin minun tielleni Kuopiossa.

Muutama vuosi Aaronin uskoontulon jälkeen seurakunta lähetti Aaronin ja Niilon muslimityöhön Ruotsiin. Sieltä palattuaan Niilon tie vei pian Fidaan (tuolloin SuVul) aktiosihteeriksi, myöhemmin muslimityön koordinaattoriksi. Siitä tehtävästä hänet kutsuttiin Avainmedian toiminnanjohtajaksi vuonna 2007.

– Ihmeellistä tässä kaikessa on se, että Jumala johdatti lopulta minut ja Aaronin jälleen yhteen tekemään yhteistä työtä muslimimaailman tavoittamiseksi. Koin sen eräänlaisena täyttymyksenä sille näylle, jonka Jumala oli nuorena antanut.

Avainmedia on saanut viime vuosina elää ihmeiden aikaa.

– Jo se, että täysin tukijoiden lahjoitusten varassa toimiva yhdistys on kyennyt kehittymään maailmanlaajuiseksi vaikuttajaksi, on minulle suuri ihme.

Neljäntoista Avainmediassa toimitun vuoden jälkeen työ jatkuu, nyt enemmänkin ruohonjuuritasolla.

– Olen jokin aika sitten lähtenyt mukaan pääkaupunkiseudulla kääntyneiden somalien opetuslapseustyöhön, ja kaksi kertaa kuukaudessa olen mukana kohtaamassa näitä ystäviä ja opettamassa heitä.

Somalit ovat ehkä kaikkein unohdetuin muslimiyhteisö maailmassa. Siksi Niilolle on kehittynyt syvä rakkaus heitä kohtaan.

– Pari viikkoa sitten kävin tapaamassa poikaa, jonka äiti uhkasi tappaa hänet kuultuaan tämän kiinnostuneen kristinuskosta.

Lopulta viranomaiset ottivat pojan suojiinsa, ja nyt hän elää itsenäistä elämää – ilman perhettään.

– Jos me emme pidä heistä huolta, on parempi, ettemme yritä edes tavoittaa heitä, Niilo muistuttaa.

Hänellä on juuret syvällä myös paikallisseurakunnassa Keravalla, jossa hän jatkaa osana pastoritiimiä ja vanhimmistoa.

Niilon matka ei ole ollut helppo, vaikka se siltä nopeasti kerrottuna kuulostaakin. Kutsumusta on haastettu, mutta voimanlähdekin on löytynyt.

– Jumalan armosta olen saanut olla koko ajan varma omasta kutsumuksestani. Välillä tosin halusin paeta sitä.

Raskaissa vaiheissa Niilo ajatteli palaavansa takaisin Ruotsiin ja ”haihtuvan” pois näyttämöltä. Hän ajautui kriisiin itsensä kanssa: ”Minua Jumala ei voi käyttää.”

Kutsumustietoisuus ei kuitenkaan hajonnut.

Toinen voimanlähde on ollut Kristus-elämän ja oman aseman löytäminen Jumalassa.

– Nuorempana kipuilin oman itseni kanssa, ja mitä enemmän yritin olla täydellinen, sitä enemmän törmäsin itsessäni asuviin pimeisiin asioihin ja ajatuksiin.

– Suurimman pettymykseni koin silloin, kun vaimoni sairastui keskivaikeaan masennukseen ja joutui pois työelämästä. Silloin petyin Jumalaan.

Niilo ajautui uskossaan kriisiin, vaikkei Jumalan todellisuutta voinutkaan kieltää. Kriisi osoitti ihmisen pienuuden, jossa Niilokin joutui toteamaan, ettei ymmärrä Jumalaa.

Muutaman vuoden ajan asia lukitsi hänen jumalasuhdettaan, mutta lopulta tilanne muuttui.

– Jollain mystisellä tavalla Jumala avasi minun kuoreni. Vaikka olosuhteet eivät muuttuneet, niin luottamukseni Jumalaan palasi ja on ollut jopa vahvempi kuin koskaan sitä ennen.

Kysymykseen, mitä hän tekisi toisin, jos siihen olisi mahdollisuus, Niilo vastaa hiljaisesti, kuten moni helluntaityöntekijä.

– Viettäisin aikaa enemmän perheeni kanssa.

Nyt 65-vuotiaana Niilo katsoo elämää taaksepäin syvästi kiitollisena.

– Voin todeta, että olen saanut olla mukana jossakin elämää ja aikaa suuremmassa.

Hyvä on Niilon jatkaa eteenpäin. Herra on antanut hänelle terveyttä liikkumiseen, vaimon ja lähistöllä asuvat kaksi lasta perheineen iloksi. Ja harrastuksiakin löytyy: Niilo käy kalassa ja metsästää.

RV-lehti / Petri Mäkilä

Median välityksellä Niilo on saanut olla välittämässä evankeliumia maailmanlaajuisesti. (kuva Avainmedian arkisto)