Sanan- ja uskonnonvapaus ja minä

Sanan- ja uskonnonvapaus on puhuttanut eri tahoja paljon viime aikoina. On esitetty huolta siitä, että saatamme menettää nämä perusoikeudet kenties jo lähitulevaisuudessa. Suomi on toistaiseksi kuitenkin sananvapauden kärkimaita erilaisissa kansainvälisissä mittauksissa. Suomen perustuslain mukaan sananvapaus tarkoittaa oikeutta ilmaista ja vastaanottaa tietoja ja mielipiteitä kenenkään sitä ennakolta estämättä. Myös uskonrauha on lailla suojeltu oikeus. Suomen rikoslain mukaan uskonrauhan rikkomisesta voidaan tuomita sakkoihin tai enintään kuuden kuukauden vankeuteen.

Sananvapauteeni ei kuulu tuomion lausuminen.

Viranomaiset ovat kaikkina aikoina eri yhteiskuntajärjestelmissä rajoittaneet sananvapautta muun muassa valtiollisen tai yleisen edun nimissä. Vihapuheen tuottaja tai jakaja antaa viranomaisille aihetta pohtia sananvapauden rajoittamisen tarvetta.

Uskovia on syytetty vihapuheesta, ja uskovat itse ovat joutuneet loukkaavan ivapuheen – monet jopa vihapuheen – kohteeksi. Sama kokemus voi olla seurakunnilla tai uskonyhteisöillä. Olemme niin henkilöinä kuin yhteisönä oppineet lohduttamaan itseämme ja toisiamme Jeesuksen sanoin: ”Autuaita olette te, kun ihmiset minun tähteni teitä solvaavat ja vainoavat ja valhetellen puhuvat teistä kaikkinaista pahaa.”

Lohduttautumisen lisäksi haluan itse toimia arjessani aktiivisesti sananvapauden puolesta eläen todeksi uskoani ja kutsumustani. Teen sen käyttäen oikeuttani kertoa rakkauden evankeliumia niille, joita arjessani tapaan. Viestini menee todennäköisemmin perille, kun en kerro olevani oikeassa ja toisen väärässä. Keskityn kertomaan hyvän sanoman Kristuksen rakkaudesta ja sovituksesta.

Ohjatessani uskonratkaisun tehneitä noudattamaan Jumalan sanan periaatteita omassa elämässään pyrin kyllästämään jokaisen sanan Kristuksen rakkaudella. Jeesus itse antoi meille puhuttelevan oppitunnin kohdatessaan naisen kaivolla. Jeesus käsitteli hänen elämäntilanteensa ja elämäntapansa niin, että rakkaus ja armo saivat voittaa naisen puolelleen.

Kohdatessani ihmisiä kaikenlaisissa elämän ongelmissa muistutan itseäni, että sananvapauteeni ei kuulu tuomion lausuminen kenenkään osalle. Sen oikeuden Jumala on pidättänyt itsellään ja Kristuksella (viimeinen tuomio). Toimiakseni sanan- ja uskonnonvapauden puolesta pyrin siihen, että puhun vain sanoja, joiden motiivina on rakkaus ja Jumalan armon esiin tuominen. Jos nämä motiivit ovat jäämässä muiden tunteiden tai vaikkapa oikeassa olemisen varjoon, Jumala auttakoon minua vaikenemaan.

Helena Korhonen

Kirjoittaja on Suomen Helluntaikirkon hallituksen puheenjohtaja.

Julkaistu RV-lehden pääkirjoituksena 9.9.2021

Share on facebook
Facebook
Share on twitter
Twitter
Share on whatsapp
WhatsApp
Share on email
Email
Share on print
Print