Maailma kriisissä

Korona, ilmasto, Afganistan, Etiopia, Jemen, tulvat, kuumuus ja metsäpalot. Listaa voisi jatkaa. Kriisejä on yhtä aikaa useita ja jatkuvasti syntyy uusia. Suurin osa tai näkökulmasta riippuen kaikki ovat ihmisen itsensä aiheuttamia. Onko ihmiskunta saavuttanut pisteen, josta ei enää ole paluuta? Onko maaplaneetalla toivoa ja tulevaisuutta? Onko ihmiskunnalla toivoa ja tulevaisuutta?

”Kriisien keskellä on opittava toimimaan oikein.”

Uutisten seuraaminen on ahdistavaa. Vapauteen tottunut ihminen ajetaan nurkkaan. Kielloilla ja säännöillä yritetään saada ihmisiä luopumaan ilmastoa vahingoittavista teoista. Koronasäännökset ovat niin vaikeita ymmärtää, että lainsäätäjätkään eivät niitä taida noudattaa. Usko tieteen kykyyn ratkaista ongelmat on jo kauan sitten hylätty. Sitä eivät tiedehenkilöt liene vielä edes ymmärtäneet. Onko ihminen koskaan ollut viisas? Historia todistaa, ettei ole. Sodat ovat seuranneet toisiaan. Rikollisuus rehottaa. Rikkaiden ja köyhien kuilu kasvaa. Viisaus olisi jakanut maailman hyvinvoinnin tasaisesti kaikille. Se olisi oikein ja parasta ongelmien ehkäisyä.

Onko siis ihmisellä toivoa? Sanonnan mukaan niin kauan kuin on elämää, on toivoa. Siihen on uskottava. Muuten ei kannata elää. Kriisien keskellä on opittava toimimaan oikein. Tämä lähtee rakkauden kaksoiskäskystä rakastaa Jumalaa yli kaiken ja lähimmäistä niin kuin itseään. Rakkaus Jumalaan ilmenee teoissamme. Hyvät teot niin lähimmäistämme, itseämme, ihmiskuntaa kuin luontoakin kohtaan todistavat rakkaudesta. Kristitty on kutsuttu viljelemään ja varjelemaan Jumalan luomakuntaa, edistämään rauhaa ihmisten kesken, taistelemaan oikeudenmukaisemman maailman puolesta ja julistamaan Jumalan valtakuntaa siellä, missä hän vaikuttaa.

Jokainen voi tehdä tekoja, jotka luovat kriisien keskellä toivoa ja tulevaisuutta. Koronaa voidaan ehkäistä toimimalla sääntöjen mukaan. Se voi ahdistaa, mutta on rakkauden osoittamista lähimmäisiämme ja itseämme kohtaan. Ilmaston muutoksesta ja konflikteista kärsivät eniten kehittyvien maiden lapset. Heidän auttamisensa on parasta, mitä jokainen meistä voi tehdä.

Lahjoitus turvalliselle toimijalle, kummilapsi tai kuukausittainen tuki ovat helppoja mutta hyviä tapoja rakentaa toivoa ja tulevaisuutta niille, jotka sitä eniten tarvitsevat. Rukous hirmuhallitsijoiden jalkoihin jääneiden puolesta on tämän ajan tehokkain tapa auttaa vaikeimmassa asemassa olevia lähimmäisiämme, uskonveljiä ja -sisariamme.

Ihmiskunnan ja maaplaneetan suurin toivon ja tulevaisuuden asia on Jeesuksen takaisin paluu. Hänen odottamisensa on ilon ja riemun asia. Menneinä vuosikymmeninä sillä on peloteltu ihmisiä. Se on turhaa ja typerää. Ihmiskunnan toivo ja tulevaisuus on Jeesuksessa jo nyt ja lopullisesti hänen paluussaan. Kun kuninkaiden Kuningas palaa, loppuvat kriisit.

Harri Hakola

Kirjoittaja on Fida International ry:n toiminnanjohtaja.

Julkaistu RV-lehden pääkirjoituksena 1.9.2021

Share on facebook
Facebook
Share on twitter
Twitter
Share on whatsapp
WhatsApp
Share on email
Email
Share on print
Print