Kauko Vehniäinen on ”takapihan asioiden” hoitaja

Pimenevän syksyn merkit ovat jo viikkoja olleet ilmassa, mutta tänään sattuu olemaan aurinkoinen ja hieno päivä. Kauko Vehniäinen on palannut Viitasaaren mökiltään. Hän tekee lähtöä seurakunnan senioreiden järjestämään päivätilaisuuteen, joka vetää taas väkeä pitkän koronatauon jälkeen. 

Vehniäinen on aina ollut seurakuntamies. Eikä rakkaus kotiseurakuntaan ole hiipunut eläkkeellä ollessakaan. 

Reilun kilometrin matka Jyväskylän kodista Helluntaikirkolle taittuu kymmenessä minuutissa.

”Suurinta iloa tuottaa aina sovinnon ja yhteyden löytyminen.”

Kävellessä Vehniäinen kertailee vielä tilaisuuden ohjelmaa ja puheensa ydinkohtia. Samalla sydäntä painavat myös monet hankalat asiat, joita käsiteltiin muutamia päiviä aikaisemmin Vilppulan Evankelistakodilla neuvoa-antavien vanhinten tapaamisessa. 

– Pöydällä oli taas nippu seurakuntien ongelmia ja vaikeita henkilösuhdeasioita, joiden hoitamisprosessi on meneillään, Vehniäinen huokaa. 

– Neuvoa-antavina vanhempina kannamme huolta kaikkien helluntaiseurakuntien ja niiden palvelujärjestöjen hyvinvoinnista, samoin terveen helluntai-identiteetin säilymisestä. 

Kauko Vehniäisen mukaan ”takapihan asioiden hoitajia” työllistävät monenlaiset seurakuntien ongelmatilanteet: kyseenalainen vallankäyttö, suhteiden kriisiytyminen, luottamuspula, työsuhteen purkuasiat, opillinen yksipuolisuus tai linjattomuus, helluntailiikkeen pirstaloitumiskehitys sekä yleensä seurakuntien paimentyön heikko toteutuminen. 

– Näihin liittyy usein näkemyseroja, ”henkilökemiaongelmia” ja vallankäytön jännitteitä. Joskus ne saattavat juontua esimerkiksi vahvan suvun tai sukupolven hallinnasta. 

– Viime aikoina huolenaiheita ovat olleet myös epäterve karismaattisuus ja kalvinistinen armolahjojen vähättely. 

Viitasaarella nuoruusvuotensa viettänyt Kauko Vehniäinen sai elävän hengellisen perinnön jo lapsuuskotinsa lahjana. Taiteellisia kykyjään ja piirtämistaitoaan hän hyödynsi 1970-luvulla suurten tavaratalojen mainospäällikkönä.

”On hienoa nähdä, kun luottamus palautuu henkilösuhteisiin.”

Työnhoidon ohella aktiivisen nuorukaisen sydän paloi Jumalan asialle. Viitasaaren helluntaiseurakunnan nuorten parissa syntyi lauluyhtye Kipinät, ja Vehniäinen kierteli sen mukana erilaisissa evankelioimistapahtumissa, kunnes antautui vuonna 1981 kokoaikaiseen seurakuntatyöhön. Pastoriuransa aikana hän ehti palvella Uudenkaupungin, Suolahden, Jyväskylän, Porin ja Joensuun helluntaiseurakuntia. 

Seurakuntatyössä huomattiin pian, että Vehniäisellä on paimenen sydän. Hänen tasapainoisessa luonteessaan yhdistyvät harvinaisella tavalla lempeys ja linjakkuus, juurevuus ja uudistumiskyky, selkeä helluntai-identiteetti ja henkinen avarakatseisuus. Kaiken lisäksi esiin pilkahtelee tuon tuosta mainio huumori. 

Ei siis ihme, että Vehniäinen valittiin helluntaiherätyksen neuvoa-antavien vanhimpien ryhmään. Hän on toiminut siinä vuodesta 2006 lähtien, suurimman osan ajasta myös ryhmän puheenjohtajana. 

Seurakuntaväen keskuudessa neuvoa-antavia vanhimpia on pidetty usein harmaana eminessinä, hieman salaperäisenä ryhmänä, jonka toiminnasta tavallinen seurakuntalainen tietää melko vähän. 

– Kesällä 1942 Ristin Voitossa julkaistiin kahdentoista johtavan helluntaiveljen nimet, jotka oli valittu auttamaan seurakuntia ja herätysliikettä erilaisissa ongelmatilanteissa sekä rakentamaan keskinäistä sovintoa, Vehniäinen taustoittaa instituution historiaa. 

Myöhemmin neuvoa-antavat vanhimmat alettiin nimetä helluntaiherätyksen Talvipäivillä. Nykyisin valinta tehdään maakunnittain, ja ryhmään kuuluu 15 jäsentä. 

– Tällaisen ryhmän toiminta on nähty helluntailiikkeessä edelleen tarpeelliseksi. Tehtävämme on auttaa seurakuntia toiminnallisissa, opillisissa ja moraalisissa ongelmatilanteissa. Pyrkimyksenä on vaalia keskinäistä yhteyttä ja huolehtia seurakuntien toimintakyvystä. 

Vehniäinen muistuttaa, että neuvoa-antaviin voivat ottaa yhteyttä pastoreiden ja vanhimpien lisäksi tavalliset seurakunnan rivijäsenet, mikäli he kokevat tulleensa seurakunnan puolelta väärin kohdelluiksi, eikä asiaa ole saatu paikallisesti hoidettua. Tällaisia yhteydenottoja on tullutkin. 

Neuvoa-antavien ryhmä kokoontuu kaksipäiväiseen työkokoukseen syksyisin ja keväisin mutta käsittelee asioita myös pitkin vuotta. 

– Maakunnalliset neuvoa-antavat auttavat omalla alueellaan toimivia seurakuntia ja sen jäseniä konflikteissa. Tarvittaessa etsimme ratkaisua useampien veljien voimin ja käytämme apuna myös viranomaisia sekä eri alojen, kuten lakikysymysten ja terveydenhuollon, ammattilaisia. 

Helluntailiikkeen kriisitilanteita varten laadittu Helmet-menettelytapaohjeisto on käytössä tärkeänä työvälineenä. 

Toimintaperiaatteita asioiden hoidossa ovat tasapuolisuus ja puolueettomuus sekä ehdoton vaitiolovelvollisuus. Ongelmatilanteissa neuvoa-antavat soveltavat konsultoivaa työtapaa, johon sisältyy muun muassa eri osapuolten kuuleminen ja tilanteen kokonaisarviointi. Suurinta iloa tuottaa aina sovinnon ja yhteyden löytyminen. 

– On hienoa nähdä, kun luottamus palautuu henkilösuhteisiin ja seurakuntaelämässä päästään myönteisen muutosprosessin polulle. Turhauttavinta on puolestaan se, jos molempia osapuolia ei saada neuvonpitoon ja kriisi pitkittyy. 

Vehniäinen näkee nykyisen työnjaon neuvoa-antavien vanhinten, Helluntaikirkon ja Ison Kirjan kesken toimivana, vaikka rajapinnoilla on myös yhteisiä asioita. 

– Helluntaikirkolla on virallinen rooli toimia yhteiskuntaan päin, ja Ison Kirjan kanssa olemme sitoutuneet yhteisiin eettis-opillisiin linjauksiin.  

Viime aikoina keskustelua on käyty myös naisten valinnasta neuvoa-antavien ryhmään. Vehniäinen näkee naisten asiantuntemuksen arvokkaana voimavarana mutta jättää asian maakunnalliseen harkintaan ja Syyspäivien linjattavaksi. 

– Nyt on tärkeintä keskittyä Valloittava seurakunta 2035 -strategian yhteiseen työstämiseen ja toteuttamiseen, jotta helluntailiike voisi kantaa entistä runsaampaa hedelmää, neuvoa-antavien puheenjohtaja vetoaa.

RV-lehti / Leevi Launonen

Jos naisten mukaan ottaminen neuvoa-antavien ryhmään toteutuu, ryhmän nimi voisi olla yksinkertaisesti neuvoa-antavat, Kauko Vehniäinen sanoo. (Pentti Heinonen)