Muistoissamme Valtter Luoto – Helluntaiherätyksen ja yhteyksien rakentaja

Perjantaina 12. marraskuuta 2021 pitkäaikaisen sairauden murtamana pois nukkunut Valtter Luoto jätti pysyvän jäljen maamme helluntailiikkeeseen ja kristillisyyteen.

Veikko Valtter Luoto syntyi vuonna 1936 ja kasvoi uskovassa kodissa Valkealassa, Kouvolan lähellä. Jo kymmenvuotiaana hänen sisimmässään kypsyi omakohtainen usko Jumalaan. Nuoruusvuosinaan hän oli innolla mukana kotiseurakuntansa toiminnassa, ja iän myötä myös vastuutehtävät lisääntyivät.

Tulevaisuutta rakentaessaan ajatus palvelutehtävästä seurakunnan keskellä innosti, ja yliopistossakin Valtter kävi sisäistä painia kutsumuksensa kanssa.

Helsingin yliopiston lainopillisen tiedekunnan tentissä paini kutsumuksen kanssa huipentui siihen, että hän ei lähtenyt ainoastaan tenttitilaisuudesta vaan myös tiedekunnasta. Päiväkirjaansa Valtter kirjoitti tuolloin sanat: ”Menossa Kouvolaan. En oikein tiedä vielä, mitä olen tekemässä. Jääkööt opiskelut, jääkööt suunnitelmat ja kaikki. Minä lähden! Muuta en tiedä.”

Seuraavana vuonna istuessaan Helsingin Saalem-seurakunnan toimistossa Pengerkadulla toimiston ovi avautui ja ovella seisoi Aarne Ylppö, kuuluisan lastenlääkärin Arvo Ylpön veli. Astuttuaan toimistoon tämä lausui Valtterille Hengen vaikuttamana profeetalliset sanat: ”Sinulla on vielä tehtävä, jota sinä et itse tiedä!” Profeetallinen viesti jätti syvän vaikutuksen. Noiden sanojen myötä Valtterille avautui tie yhä vaativampiin tehtäviin Suomen helluntailiikkeessä ja kristillisen toiminnan lukuisissa verkostoissa.

Vuonna 1963 Valtter Luoto kutsuttiin helluntaiherätyksen valtakunnallisen viikkolehden Ristin Voiton toimitussihteeriksi. Pian hän vastasi myös lasten lehden Hyvän Paimenen sekä pyhäkoululehti Suojelusenkelin toimittamisesta.

Luoto aloitti työnsä ohessa myös teologian opinnot Helsingissä mutta ei suorittanut päättötutkintoa vielä tuolloin. Hän suoritti teologian kandidaatin tutkinnon 2012 Joensuun Yliopistossa.

Vuonna 1971 hänet nimitettiin kustannusliike Ristin Voiton kirjallisuusjohtajaksi ja vuonna 1983 toimitusjohtajaksi. Toimitusjohtajana hän oli vuoteen 1993 asti, jolloin hän siirtyi johtamaan suurteosprojektia suurteosten vastaavana päätoimittajana. Eläkkeelle hän jäi vuonna 1999.

Vuonna 1978 Luoto nimitettiin muiden tehtäviensä ohessa myös viikkolehti Ristin Voiton päätoimittajaksi, missä tehtävässä hän oli aina vuoteen 1993 asti.

Luoto on jättänyt merkittävän ja laajavaikutteisen jäljen suomalaiseen kristillisyyteen toimittamiensa suurten, Raamattua käsittelevien tietokirjojen kautta.

Vuosina 1988–1991 julkaistiin Luodon johdolla ja hänen ollessaan teossarjan päätoimittajana uudistettu laitos Raamatun sanakirjasta, Iso Raamatun Tietosanakirja 1–10, joka sekä laajuutensa, asiasisältönsä että ulkoasunsa puolesta on historiallisesti otettava merkkiteos suomalaisessa raamattukirjallisuudessa. Tämän suurteoksen jatkeena ilmestyi Iso Raamatun Sanahakemisto 1–4.

Valtter Luoto toimi evankelis-luterilaisen kirkon kirkolliskokouksen asettaman raamatunkäännöskomitean jäsenenä uuden suomalaisen kirkkoraamatun kääntämiseen koko käännöstyön ajan 1974–1991.

Ratkaisevan panoksensa kirkkojen väliseen lähentymiseen ja keskinäiseen ymmärtämykseen Luoto antoi 1987–1989 käytyjen Suomen evankelis-luterilaisen kirkon ja Suomen helluntaiherätyksen välisten virallisten oppineuvottelujen valmistelijana sekä helluntaiherätyksen neuvotteluvaltuuskunnan puheenjohtajana.

Hän oli myös Suomen Vapaan Kristillisyyden Neuvosto ry:n hallituksen jäsen vuodesta 1978 alkaen toimien useita kertoja sen puheenjohtajana. Suomen Pipliaseuran hallituksessa Luoto toimi varapuheenjohtajana ja työvaliokunnan puheenjohtajana vv. 2001–2007. Pipliaseuran kunniajäseneksi hänet nimitettiin 2012.

Vuonna 2001 asetettiin yhdyskuntatyöryhmä, joka Luodon johdolla viimeisteli helluntaiherätyksen rekisteröinnin uskonnolliseksi yhdyskunnaksi. Vuonna 2002 perustettiin hänen johdollaan Suomen Helluntaikirkko, ja hänet valittiin perustamiskokouksessa sen hallituksen puheenjohtajaksi.

Jäätyään pois päätoimestaan kustannusliikkeessä hän toimi vuosina 1996–1998 Helsingin Saalem-seurakunnan johtajana.

Valtter Luodon kirjoja on julkaistu lähes parikymmentä ja lisäksi monia artikkeleita muissa kirjoissa sekä satoja lehtiartikkeleita (muun muassa Ristin Voitto, Hyvä Sanoma, Kotimaa, Teologinen Aikakauskirja, Suomen Ekumeenisen Neuvoston Näköala-lehti ja Kristitty). Luoto on valittu Aikamedian kunniakirjailijaksi.

Tasavallan presidentti myönsi hänelle seurakuntaneuvoksen arvonimen vuonna 2002.

Valtter Luoto sai taivaskutsun 85-vuotiaana Helsingissä perjantaina 13. marraskuuta 2021.

Valtter Luodon toiminnan merkitystä Suomen helluntailiikkeessä sekä laajemminkin sen yhteyksien rakentajana voidaan pitää ainutlaatuisen mittavana. Itse hän varmasti eläessään yhtyi Paavalin ajatukseen armon vaikutuksesta ilman mitään kilpailuhenkeä: ”Mutta Jumalan armosta minä olen se mikä olen, eikä hänen armonsa minua kohtaan ole mennyt hukkaan. Olen tehnyt enemmän työtä kuin kukaan heistä, en tosin minä itse, vaan Jumalan armo, joka on ollut voimani” (1. Kor. 15:10).

Petri Mäkilä

Kirjoittaja on Ristin Voiton päätoimittaja

julkaistu RV-lehtdessä 29.11.2021

Muistelmia Valtterista

Ison Raamatun tietosanakirjan toimitustyössä olin jonkin verran yhteyksissä Valtterin kanssa, niin että hän tiesi kiinnostukseni Raamattua ja sen tutkimista kohtaan. Tämä pohjusti myöhempää yhteistyötä.

Kun kuulin, että Ristin Voitolla oli suunnitelmia kustantaa Novum-kirjasarja, otin yhteyttä Valtteriin ja lupauduin tekemään työn. Siitä alkoi läheisin työyhteys Valtterin kanssa. Meillä oli hyvä työyhteys ja keskinäinen luottamus asioiden hoidossa.

Samassa yhteydessä, työskennellessäni Tikkurilassa Ristin Voitossa toimin myös siellä kokoontuvan SVKN:n asettaman raamatunkäännöskomitean sihteerinä – Valtterhan toimi varsinaisessa raamatunkäännöskomiteassa SVKN:n edustajana. Tässä yhteydessä tuli hyvin esiin Valtterin tietämys ja ymmärrys Raamatun kääntämisen kysymyksissä.

Kun Raamatun tietokirja julkaisi uuden version Isosta Raamatun tietosanakirjasta, siitä jätettiin pois sanahakemistot. Myöhemmin ne päätettiin julkaista erillisenä kirjasarjana nimellä Iso Raamatun sanahakemisto. Valtter toimi kirjasarjan päätoimittajana ja minä vastaavana toimittajana. Hyvä yhteistyö jatkui eikä meillä ollut erimielisyyksiä sen enempää toimituksellisista kuin sisällöllisistäkään asioista.

Valtterin kanssa oli hyvä työskennellä keskinäisessä luottamuksessa ja arvonannossa.

Matti Liljeqvist, Teol. lis., Riihimäki. Julkaistu RV-lehtdessä 29.11.2021

Lämminsydäminen vaikuttaja

Valtter Luodon laaja-alaisessa elämäntyössä teologinen tutkimus ja tulkinta muodostivat olennaisen osan. Hänellä oli erinomainen taito jakaa syvää Sanan totuutta ymmärrettävällä ja elämänläheisellä tavalla. Julistajana, kirjailijana, päätoimittajana ja paimenena hänelle avautui mahdollisuus laaja-alaiseen opetustoimintaan, joka jätti jäljen helluntailiikkeen oppiin ja elämään. Valtter Luodon vaikutus ulottui myös kirkollisiin ja ekumeenisiin piireihin. Niissä hänet tunnettiin liikkeen näkyvänä keulakuvana ja opin tulkitsijana.

Valtter Luoto oli lämminsydäminen ja viisas mies, joka loppuun asti kantoi hengellistä vastuuta seurakunnasta ja herätysliikkeestä. Henkilökohtaisesti jään kiitollisena muistamaan hänen veljellisen rohkaisevaa ja kannustavaa asennettaan meitä aktiivityössä palvelleita kohtaan. Valtter Luoto jättää riveihimme suuren aukon. Se ei kuitenkaan ole tyhjä, sillä hänen elämäntyönsä tulee vaikuttamaan pitkälle tulevaisuuteen.

Klaus Korhonen, Helsingin Saalem -seurakunnan johtaja emeritus. Julkaistu RV-lehdessä 29.11.2021

Elämämme päätoimittaja

Valtter Luoto oli helluntaiherätyksen monille toimittajille heidän elämänsä päätoimittaja. Hänen opetuksensa eivät unohdu. Seuraavassa kolme kohtausta vuosien varrelta.

Elettiin vuotta 1978. Usean pyrkimyksen ja monenlaisen väännön jälkeen Ristin Voitto -lehteä oltiin uudistamassa vireäksi viikkolehdeksi, niin kuin lehden tulevaa linjaa silloin luonnehdittiin.

1980-luvun lehtitoimitus. Valtter Luodon takana (vas.) Jukka Pakarinen, Kaj Aalto, Esko Halme, Marjo Soulanto, Risto Kunnas ja Thorleif Johansson. (RV-arkisto)1980-luvun lehtitoimitus. Valtter Luodon takana (vas.) Jukka Pakarinen, Kaj Aalto, Esko Halme, Marjo Soulanto, Risto Kunnas ja Thorleif Johansson. (RV-arkisto)
Uudistusta varten luotiin aluetoimittajaverkosto, johon valittiin kirjoitushaluisia paikallisia toimijoita ympäri maata. Heille hankittiin mustat salkut, joita koristi RV-lehden logo ja teksti ”Aluetoimittaja”. Sitten heidät kutsuttiin Tikkurilaan lehden historian ensimmäiseen aluetoimittajaseminaariin koulutukseen.

Seminaarin avasi lehden päätoimittaja. Avaussanojen yhtä opetusta emme unohda koskaan. ”Teidän tehtävänne on kirjoittaa totuuden sanoja rakkauden hengessä. Ja joskus tuo rakkaus vaatii myös olemaan vaiti”, Valtter opasti.

Mikä kiteytys seurausetiikasta, josta ei tuolloin puhuttu journalismissa vielä mitään. Ja joka vieläkin usein unohdetaan.

Raimo Mänttäri oli 1970-luvun alkupuolella Valtter Luodon työpari Ristin Voitto -lehdessä. Lehden ympärillä käyty raaka keskustelu sysäsi kuitenkin RaMin vuosikymmeniksi sivuun kristillisestä journalismista. Mutta ei erottanut ystävyydestä.

Niinpä RaMin 60-vuotispäivät vietettiin kaikessa huomaamattomuudessa saarnaaja Vilho Mäkelän savusaunalla Padasjoella. Juhlavieraina vain allekirjoittanut ja hieman myöhästyneenä paikalle saapunut Valtter.

Ennen saunaan menoa Valtter piti minimaalisen mutta paljon sisältävän juhlapuheen. Hän sanoi:

– Tuossa tänne ajaessani satoi aika rankasti. Äkkiä aurinko tuli kuitenkin esiin ja minä näin valtavan kauniin sateenkaaren. Ja siinä minulle tuli mieleen tämä Raamatun jae: ”Ratkaisevaa ei siis ole, mitä ihminen tahtoo tai ehtii, vaan se, että Jumala armahtaa” (Room. 9:16).

Se oli vapauttava avainsana toimittajille silloin, kun oman elämän kuviot painavat ja ulkoa tulee ajoittain rankkaakin palautetta. Se oli avainsana jokaiselle.

Vain kaksi viikkoa ennen Valtterin kuolonuneen nukkumista vietettiin Helsingin Pakintalossa ikimuistoinen ilta. Sinne kokoontui 17 journalistia tapaamaan elämänsä päätoimittajaa.

Illan kuluessa itkettiin ja naurettiin. Ennen kaikkea koettiin kuitenkin hyvää mieltä saada kerran vielä tavata miestä, joka oli antanut niin paljon evästä itse kunkin elämään. Ymmärsimme kaikki, että tämä on viimeinen tapaaminen tässä ajassa.

Rohkaisevassa puheessaan meille toimittajille Valtter totesi:

– En mene sairaskertomukseeni, se on kovin pitkä. Mutta kolme kertaa olen jo tajunnut seisovani ikuisuuteen vievän veräjän äärellä. Rauhoittavana asiana olen kuitenkin saanut kokea, että veräjä oli avattu minuakin varten. Sen Jumala teki puolestani.

Lopulta oli aika lähteä. Noustessaan pöydän päässä seisomaan Valtter totesi:

– Voisinkohan minä nyt teidät vielä tavattuani sanoa niin kuin vanha Simeon: ”Herra, nyt sinä annat palvelijasi rauhassa lähteä” (Luuk 2:29).

Ja niin poistui kävelykeppiinsä ja poikaansa Tuomoon tukeutunut journalistipatriarkka illan pimeyteen – kunnes kerran jatkamme siitä, mihin nyt jäimme. Loistakoon Valtterille ikuinen valo!

Thorleif Johansson, Seurakuntaneuvos. Julkaistu RV-lehtdessä 29.11.2021

Elämäntyö Raamatun parissa

Muistan monien muiden tavoin Valtter Luodon sivistyneenä ja hienotunteisena Herran palvelijana, joka toteutti määrätietoisesti omaa hengellistä kutsumustaan. Hänen elämäntyönsä kiinnittyi poikkeuksellisen laaja-alaisesti helluntailiikkeen toimintaan aina 1950-luvulta lähtien. Monien tehtävien hoito ankkuroitui jollakin tavalla suureen innoituksen lähteeseen: Raamatun tutkimiseen ja opettamiseen.

Valtter Luodon henkilösuhteet toimivat tärkeänä sillanrakentajana, kun helluntailiike alkoi 1900-luvun jälkipuoliskolla avautua läheisempään yhteistyöhön maamme toisten kristillisten yhteisöjen kanssa.

Erityisen syvän vaikutuksen seurakuntaneuvos teki omalla persoonallaan. Hän säilytti hyvät ihmissuhteet, tasapainoisen asialinjan ja hengellisen mielenlaadun myös herätysliikkeen yhteisöllisten jännitteiden keskellä.

Suuri hengellinen vaikuttaja on nyt poissa, mutta hänen elämäntyönsä välittää painetun sanan kautta siunausta vielä tulevillekin sukupolville.

Leevi Launonen Ristin Voitto -lehden päätoimittaja emeritus. Julkaistu RV-lehtdessä 29.11.2021

Isä, pappa, isopappa

Varhaisimmissa ja vahvimmissa muistikuvissani on isä, joka tulee töistä valkoisella Fiat 600 -mallisella autolla nahkainen salkku mukanaan. Toinen vahva muistijälki liittyy kirjoituskoneen ääneen, joka jatkui usein yömyöhään. Kirjoituskoneen äänen lisäksi meillä soi Bach.

Aika nopeasti ymmärsin, että isä on työssä, joka vei suuren osan ajasta ja ajatuksista. Joskus tuntui, että liikaakin. Perheelle oli aikaa kesällä mökillä, joka irrotti lähes täysin muusta maailmasta ja antoi vapauden kasvattaa kesäpartaa sekä soveltaa isäni oman isän opettamia kirvesmiehentaitoja.

Pohdimme juuri yhdessä, millä termeillä kuvaisimme isää, pappaa ja isopappaa. Saarnaaja ei tullut kenenkään mieleen – ei myöskään kirjailija, mittavasta tuotannosta huolimatta. Isä oli sydämeltään tutkija – tai sitä hän olisi mieluiten tehnyt, jos muut velvollisuudet olisivat sen sallineet. Siitä kertoo sekin, että hän vielä yli seitsenkymppisenä suoritti teologian kandidaatin tutkinnon Joensuun yliopistossa – tieteenalalla, jossa hänen itsensä kirjoittamia kommentaareja käytetään lähdeteoksina.

Isälleni luopuminen työstä, ystävistä ja harrastuksista olisi saattanut olla helpompaa, jos henkinen kunto olisi heikentynyt samaa tahtia fyysisen kunnon kanssa. Ajatus oli kuitenkin loppuun asti kirkas ja halu jatkaa työtä kova. Tuntui, että joku viimeisen vuoden sairaalajakso oli tuskallisempi keskeneräisten kirjoitustöiden kuin fyysisten kipujen vuoksi. Viimeisinä päivinä työpöydällä oli auki saksankielinen kirja, ”jotta kielitaito pysyy yllä”. Uusiakin projekteja oli vielä suunnitteilla.

Toisaalta tieto elinpäivien rajallisuudesta muistutti itsestään yhä enemmän ja isä halusi vielä tervehtiä vanhoja ystäviään ja työtovereitaan. Itse olin kuljettajana ja vähän osallistujanakin ns. Antiokia-ryhmän tapaamisessa, jossa vuosientakaiset ystävykset ja työtoverit tapasivat istua yhteisen pöydän ääreen. Veljeni oli mukana saattamassa RV-lehden vanhojen toimittajien tapaamisessa. Molemmat olivat jonkinlaiset jäähyväiset.

Monissa kommenteissa on käynyt ilmi, miten laajasti isääni arvostettiin ja kuinka paljon hänen opetuksensa ja teologiansa vaikuttivat ihmisten ajatteluun. Minä muistan hänen opetuksistaan ehkä parhaiten, miten tärkeää musiikki on ihmisen elämässä ja kuinka ahvenet perataan.

Timo Luoto, julkaistu RV-lehtdessä 29.11.2021