Asia: Hallituksen esitys HE 198/2008 laiksi rekisteröidystä parisuhteesta annetun lain 9 §:n muuttamisesta
Eduskunnan lakivaliokunta on pyytänyt Suomen Helluntaikirkolta lausuntoa koskien hallituksen esitystä HE 198/2008 laiksi rekisteröidystä parisuhteesta annetun lain 9 §:n muuttamisesta. Suomen Helluntaikirkko on käsitellyt asiaa eettis-opillisessa toimikunnassaan ja toteaa esitykseen ja sen perusteluihin liittyen seuraavaa.
Esitetyn lakimuutoksen pyrkimyksenä on parantaa rekisteröidyn parin perheessä elävän lapsen oikeudellista asemaa. Yleisenä kannanottona esitettyyn lakimuutokseen Suomen Helluntaikirkko toteaa, että lapsen oikeudellista asemaa sekä siihen liittyvää huolenpidollista suojaa voidaan yhtä hyvin parantaa käräjäoikeudessa tapahtuvan huoltajuuden vahvistamisen ja perintökaaren muutoksen kautta. Toteutuessaan esitetyssä muodossa lakimuutoksella on Helluntaikirkon näkemyksen mukaan syviä yhteiskunnalliseen ja lainsäädännölliseen kehitykseen liittyviä vaikutuksia, jotka on tärkeä tiedostaa.
Lakiehdotuksen perustelussa todetaan, että äitiys ja isyys ovat hyvin perustavanlaatuisia oikeudellista ja sosiaalista todellisuutta hahmottavia käsitteitä. Lakiehdotus rakentuu kuitenkin vanhemmuuden, isyyden ja äitiyden, määrittelyyn sosiaalisena konstruktiona. Tämän mukaan vanhemmuus voi olla biologista, juridista, sosiaalista ja psykologis-emotionaalista vanhemmuutta. Näin määriteltynä yhteiskunnan perinteinen käsitys isyydestä ja äitiydestä muuttuu ja vanhemmuus nähdään entistä enemmän sukupuolettomana.
Suomen Helluntaikirkon näkemyksen mukaan esitetty lakimuutos vahvistaa perinteisestä avioliitto- ja perhemallista poikkeavien perherakenteiden yhteiskunnallista asemaa, millä on yhteiskunnan hyvinvointiin pitkäaikaisia ja monitahoisia vaikutuksia. Lisäksi lakimuutoksella voi olla myös sellaisia odottamattomia seurauksia, joihin lainsäätäjä ei ole muutoksellaan pyrkinyt. Seuraavassa viitataan joihinkin tällaisiin mahdollisiin kehityspiirteisiin.
Ehdotus tekee mahdolliseksi kaksivaiheisen adoption sateenkaariperheen ulkopuolelta siten, että ensin rekisteröidyssä parisuhteessa elävä henkilö adoptoi (ulkopuolelta) lapsen yksinään ja sen jälkeen hänen kumppaninsa ottaa lapsen ottolapsekseen, minkä jälkeen lapsi on parin yhteinen. Näin rekisteröidyssä parisuhteessa elävä voi uutta lakia hyväksikäyttäen kiertää kieltoa suorasta lapsen yhteisadoptiosta. Lisäksi lapsen biologinen vanhempi, joka adoptiossa menettää sananvaltansa lapseen, ei ole adoptioon suostuessaan välttämättä tiennyt lapsensa päätyvän sateenkaariperheeseen.
Toiseksi esitetty adoptiomahdollisuuden salliminen voi johtaa myös käytäntöön, jossa rekisteröidyssä parisuhteessa elävä nainen hankkiutuu raskaaksi ulkopuolisen suhteen avulla tai mies siittää lapsen jonkun naisen kanssa ja uuden lain sallimalla tavalla näin syntynyt lapsi adoptoidaan sitten parin yhteiseksi lapseksi. Tämän käytännön yleistyessä lainsäätäjä tulee suosineeksi avioliiton ja parisuhteen ulkopuolisia raskauksia, mikä ei ole ollut lakimuutoksen alkuperäinen tarkoitus.
Kolmanneksi lakimuutos herättää periaatteellisen kysymyksen eri uskontokuntien tasavertaisesta yhteiskunnallisesta asemasta tulevaisuudessa. On todennäköistä, että muuttuvan lainsäädännön myötä yhteiskunnallinen elämänmuoto kehittyy entistä enemmän uusia perhemuotoja suosivaan suuntaan. Miten silloin jatkossa suhtaudutaan kristillisten kirkkojen ja yhteisöjen ja myös Suomen Helluntaikirkon opetukseen kristillisen etiikan mukaisesta perhemallista, jonka mukaan yksi mies ja yksi nainen solmivat keskenään avioliiton ja saavat lapsia yhteisessä liitossaan? Voiko kristillisen avioliittoihanteen julkinen opettaminen ja sen mukainen toiminta aiheuttaa epäilyn tai jopa syytteen syrjinnästä? Millaisia vaikutuksia lainmuutoksen vahvistamalla kehityssuunnalla tulee olemaan uskontokuntien yhdenvertaisuuteen sellaisessa tilanteessa, jossa lainsäädännön sallimat käytännöt ja kristillisen etiikan mukaiset periaatteet ovat keskenään ristiriidassa? Suomen Helluntaikirkon piirissä tällainen kysymys tulee aiheelliseksi esimerkiksi sielunhoidollisessa tilanteessa, jossa seurakunnan opetuksen piiriin tullutta ja toisen samaa sukupuolta olevan henkilön kanssa rekisteröidyssä parisuhteessa elävää ihmistä kehotetaan luopumaan homoseksuaalisesta elämäntavastaan. Johtaako lainsäädännön kehitys uskonnolliset yhdyskunnat epätasa-arvoiseen asemaan uskonnonvapauden harjoittamisessa sekä omaan katsomukseen liittyvien perhearvojen vaalimisessa?
Suomen Helluntaikirkko korostaa, että lapsen oikeuksiin kuuluu myös lapsen oikeus isään ja äitiin. Pelkkä hyvä hoito tai rakkaus eivät ole riittäviä perusteita rekisteröidyn parisuhteen rinnastamiselle avioliittoon lapsen kasvuympäristönä. Myös lakimuutoksen perusteluissa esitetyt viittaukset tieteellisen tutkimuksen antamaan näyttöön ovat selvästi yksipuolisia ja harhaanjohtavia, sillä tieteellisen tutkimuksen antama kuva lapsen kehityksestä samaa sukupuolta olevien vanhempien perheessä on varsin ristiriitainen. Helluntaikirkon näkemyksen mukaan lapsi tarvitsee roolimallin molemmista sukupuolista ja hänellä on myös oikeus siihen. Lapsen tasapainoisen kehityksen kannalta on tavoiteltavaa, että biologinen, juridinen, sosiaalinen ja emotionaalinen vanhemmuus toteutuvat mahdollisimman pitkälle samassa ihmisessä, lapsen omassa isässä ja äidissä.
Suomen Helluntaikirkko kunnioittaa kristillisen etiikan pohjalta ihmisarvoa ja ihmisoikeuksia. Sen mukaisesti Helluntaikirkko tuomitsee yhteiskunnallisen epäoikeudenmukaisuuden ja kansalaisten syrjinnän. Helluntaikirkko opettaa, että myös homoseksuaalisesti suuntautuneisiin ihmisiin tulee suhtautua kunnioittavasti. Tästä huolimatta Suomen Helluntaikirkko katsoo, että lakiehdotus samaa sukupuolta olevien rekisteröidyssä parisuhteessa elävien henkilöiden adoptio-oikeudesta johtaa toteutuessaan yhteiskunnan kehityksen kannalta moniin kielteisiin seurauksiin, joita lain perusteluissa ei ole riittävästi huomioitu.
Lisäksi lakimuutoksen perusteluosassa esitetty näkemys, jonka mukaan äitiys ja isyys ovat oikeudellisina käsitteinä pelkkiä sosiaalisia konstruktioita, on yksipuolinen ja filosofisesti kestämätön. Kristillisen etiikan näkökulmasta isyys ja äitiys sekä siihen liittyvät seksuaaliset roolit ovat luomiseen perustuvia ja muuttumattomia realiteetteja, joiden terve kunnioitus on edellytys perheen ja yhteiskunnan kestävälle hyvinvoinnille.
Edellä olevaan viitaten lainmuutoksen valmistelussa tulisi ottaa esitettyä paremmin huomioon perinteisen perherakenteen merkitys yhteiskunnan vakauden sekä lapsen kehityksen ja sukupuolisen identiteetin vahvistajana. Lisäksi lainmuutoksessa tulee turvata eri uskontokuntien uskonnonvapaus ja yhdenvertaisuus niiden eettisessä avioliitto- ja perheopetuksessa.
Helsingissä 4. maaliskuuta 2009
Suomen Helluntaikirkko