4. Ihminen, synti ja vanhurskaus
Jumala loi ihmisen omaksi kuvakseen ja yhteyteensä, mutta syntiinlankeemuksessa ihminen joutui eroon Jumalasta. Uskomalla Jeesukseen ihminen saa lahjaksi vanhurskauden ja uudestisyntyy Jumalan lapseksi.
Ihminen luotiin Jumalan kuvaksi. Hänestä tuli ajatteleva, tahtova ja tunteva persoona, joka oli osoitus Jumalan hyvästä luomistyöstä.[1]
Luomisen perusteella jokainen ihminen on ainutlaatuinen ja arvokas sekä sellaisena Jumalan rakkauden kohde. Ihminen on ikuisuusolento, joka on tarkoitettu elämään Jumalan yhteydessä.[2]
Ensimmäinen ihmispari oli tottelematon Jumalan tahdolle ja lankesi syntiin. Tämän seurauksena yhteys Jumalaan, omaan itseen, lähimmäisiin ja luomakuntaan rikkoutui. Joutuessaan eroon Jumalasta ihmisestä tuli syyllinen, sairastuvainen ja kuolevainen olento.[3]
Kaikki Aadamin jälkeläiset ovat jo syntymässään perineet turmeltuneisuuden, jonka takia ihminen ei pysty pelastamaan itseään oikeilla moraalisilla valinnoillaan tai tahtonsa voimalla.[4] Tämä tila johtaa kaikki ihmiset epäuskoiseen ja kapinoivaan asenteeseen Jumalaa kohtaan. Aadamin lankeemus veti Jumalan tuomion sekä hänen itsensä että hänestä polveutuneen ihmiskunnan ylle.[5] Ihminen on hengellisesti kuollut, eikä hänen tahtonsa ole vapaa.[6]
Kristus sovitti ristillä koko maailman synnin.[7] Kristuksen sovitus astuu yksilön kohdalla voimaan, kun hän uskoo sovituksen sanan ja ottaa vastaan Jumalan armon.[8]
Pieni lapsi on kuitenkin Kristuksen sovitustyön tähden vapaa kadottavasta tuomiosta.[9] Lapsen varttuessa ja tullessa vastuulliseksi, synnistä tulee hänen elämäänsä henkilökohtaista todellisuutta. Turmeltuneisuus johtaa hänet vääriin asenteisiin, valintoihin ja tekoihin aiheuttaen syyllisyyttä.[10] Siksi on tärkeä ohjata lapsi jo varhain Jumalan armon ja anteeksiantavan rakkauden tuntemiseen. Pienten lasten kanssa samassa asemassa ovat esimerkiksi vaikeasti kehitysvammaiset, joilta puuttuu tiedolliset edellytykset ymmärtää ja vastaanottaa evankeliumin sanoma.
Vanhurskauttamisessa Jeesuksen Kristuksen pelastustyö lahjoitetaan ihmisen hyväksi. Vanhurskauttamisessa ei ole kasvun asteita, vaan se on luonteeltaan kertakaikkinen ja tekee ihmisen Jumalan edessä täydellisesti hyväksytyksi.[11]
Vanhurskauttaminen tapahtuu armosta uskon kautta Jeesukseen ja merkitsee aseman muutosta Jumalan edessä.[12] Usko syntyy evankeliumin sanoman vastaanottamisesta, minkä Pyhä Henki vaikuttaa.[13] Ihmisen sisimmässä tapahtuu uudestisyntyminen ja hänestä tulee Jumalan lapsi. Hän saa synnit anteeksi Kristuksen työn tähden ja pääsee osalliseksi jumalallisesta elämästä, joka alkaa vaikuttaa hänessä Hengen hedelmää.[14]
[1] 1. Moos. 1:26–27, 31
[2] Ps. 139:13–16; Joh. 11:24–26; Ef. 2:10
[3] 1. Moos. 3:8, 17–18; Room. 5:12–14
[4] Tätä on kutsuttu läntisessä teologiassa perisynniksi. Käsitteellä on torjuttu teologisesti pelagiolaisuuden harhaa.
[5] Room. 3:23
[6] Room. 7:17–19; Room. 8:3; Ef. 2:1–2
[7] Joh. 1:29; Room. 5:18–19; 1. Joh. 2:2
[8] 2. Kor. 5:19; 6:1
[9] 2. Kor. 5:19; Luuk. 18:16–17; Room. 5:18
[10] Room. 7:9–10
[11] Hepr. 10:14
[12] Room. 5:1; Joh. 1:12; Kol. 1:13
[13] Joh. 6:63; Room. 5:1; Room. 3:22; Room. 10:4, 17; Jaak. 1:18[14] 1. Joh. 1:7; Room. 8:14–16